Jätin kämppiksilleni rahaa 3 viikolle, jotta voivat maksaa mun huoneen, vaikka en siellä ees asu. Hävisin siis 3 viikon vuokrarahat, enkä koe sen olevan reilua peliä. Kämppikseni olivatkin kusipäitä.

En tiennyt mitä tehdä. Olin muuttamassa pois, taksi oli enää soitettava kotiovelleni (sen verran oli kamaa kuljetettavaks). En ollut sopinut kämppisteni kanssa mitä teemme vuokran suhteen. He vain sanoivat se on minun vastuullani. Minun mielestäni se olisi ollut ehdottomasti meidän kaikkien vastuu, mutta kusi kaatui minun niskaani. En halua kusen kaatuvan minun niskaani, en halua. Ei sen tarvitsisi reilussa maailmassa kaatua kenenkään niskaan, vaan kaikki pitäisivät huolen toisistaan.

Emme elä reilussa vaan julmassa maailmassa. Ja kusi kaatui niskaani.

Olin tosiaan muuttamassa pois, ja asunto oli tyhjillään. Olisin voinut vain häipyä, maksamatta, olinhan lähdössä maasta pois, vuokra olisi ollut kämppisteni vastuussa. En tiedä miksi en vain lähtenyt. Tai miksi en maksanut vain osaa rahasta. Ei, minä kilttinä suomalaisena maksoin heidänkin edestä. Minä maksoin ylimääräiset kolme viikkoa kuin lentävä nauris (älä kysy). Naiivi typerä tyttö. Joka ei osaa hoitaa asioitaan mallikkaasti.

Itkin, en saanut edes nukuttua kun olin vain miettinyt tätä edellisenä yönä. Kysymys ei ole niin paljon rahasta kuin mitä se on reilusta pelistä ja oikeuden toteutumisesta.

Itken pahaa verta.

Se pieni hieno hetki, etta kylla, kylla sita sittekki kannatti lahtea alunperin ulkomaille. Tai en ainakaan kadu.

Poika soittaa alakerrassa kitaraa. Aamulla hän menee töihin.

Kaikilla muilla tuntuu olevan edes jonkinlainen polku mitä kulkea.

Minun elämäni on ollut yhtä... tuulenviemää. Eikä edes erityisen hyvää sellaista.

Ei sitä, että elämäni olisi ollut paska. Paljon paskaa siinä on ollut, mutta ei elämääni sinällään oi tuomita paskaksi. Heikolla maaperällä se tuntuu kyllä olevan. Toisaalta, eipä ole sitä silmänlume-muka-vahvaa-maaperää mikä niin monella ihmisellä tuntee olevan itsetuntoa kohottamassa eivätkä näe totuutta -koska sitä maaperäähän ei ole.

Tai ainakin, ehkä se joilleki ihmisille sopii, mutta ei kyllä mulle, koska mä haluan antaa seksille jotain arvoa, enkä arvoa anna jos "jakelen" joka suunnassa. Enkä arvoa anna tulevalle siipallenikaan, jos en "säästänyt" hänelle. Mut hei c'mon kuinka vanhanaikaista!

Olin eilen bilettämässä. Se coolein se rastapoika joka tunsi bändin ja joka oli niin cooli että huh huh. Se joka ei monen tytön kanssa tanssinu ja korkeintaan yhtä suuteli koska se vaan oli niin cool eikä mikään huoraajapoika. Ni se tanssi mun kanssa, ja yritti suudella mutta kieltäydyin. Ajattelin että se haluaa vaaan panon. Mut toisaalta, miksi ei? Se oli niin helvetin cool ja hyvännäköinen, ja jos mä olisin voin yhen yön suhteelle, toi ois ollu kyl just se poika jota olis kannattanu suudella.

Törmäsin myös toiseen poikaan joka kehu mua kauniiks, ja bileitten loppuessa seuras mua pihalle asti odottaen varmaankin, haluanko lähteä jatkamaan 'meille tai teille'. Lähin kotiin kämppikseni kanssa. Mut siis, jos olisin ollut avoin, eilen olisi todellakin herunut hyvännäköseltä &mukavalta jätkältä.

Miksi en sitten? Koen vanhanaikaisesti, että nainen antaa ja mies ottaa. Pitäisin ehkä seksistä, ainakin jos se olisi hyvää, mutta kuvittelen mielessäni jo seuraavan aamun ja ajatukseni "VOIIII VITTTUUUUUUUU MITÄ MENIN TEKEMÄÄÄÄN HALUUN POIS TÄÄLTÄ NII NOPEESTI KU MAHOLLISTA"...... Niin mä oon laittanu rajan, etten periaaatteestakaan harrasta yhen yön juttua. Oon antanu arvon siten itelleni. 

Toisaalta, tuloksena on että elän puutteessa. Toisaalta myös, kuka sen arvon minulle antaa? Onko se arvo annettu miesten näkökulmasta vai oman itseni mielestä?

Jaa'a. Semmosta.

Tai ainakin, ehkä se joilleki ihmisille sopii, mutta ei kyllä mulle, koska mä haluan antaa seksille jotain arvoa, enkä arvoa anna jos "jakelen" joka suunnassa. Enkä arvoa anna tulevalle siipallenikaan, jos en "säästänyt" hänelle. Mut hei c'mon kuinka vanhanaikaista!

Olin eilen bilettämässä. Se coolein se rastapoika joka tunsi bändin ja joka oli niin cooli että huh huh. Se joka ei monen tytön kanssa tanssinu ja korkeintaan yhtä suuteli koska se vaan oli niin cool eikä mikään huoraajapoika. Ni se tanssi mun kanssa, ja yritti suudella mutta kieltäydyin. Ajattelin että se haluaa vaaan panon. Mut toisaalta, miksi ei? Se oli niin helvetin cool ja hyvännäköinen, ja jos mä olisin voin yhen yön suhteelle, toi ois ollu kyl just se poika jota olis kannattanu suudella.

Törmäsin myös toiseen poikaan joka kehu mua kauniiks, ja bileitten loppuessa seuras mua pihalle asti odottaen varmaankin, haluanko lähteä jatkamaan 'meille tai teille'. Lähin kotiin kämppikseni kanssa. Mut siis, jos olisin ollut avoin, eilen olisi todellakin herunut hyvännäköseltä &mukavalta jätkältä.

Miksi en sitten? Koen vanhanaikaisesti, että nainen antaa ja mies ottaa. Pitäisin ehkä seksistä, ainakin jos se olisi hyvää, mutta kuvittelen mielessäni jo seuraavan aamun ja ajatukseni "VOIIII VITTTUUUUUUUU MITÄ MENIN TEKEMÄÄÄÄN HALUUN POIS TÄÄLTÄ NII NOPEESTI KU MAHOLLISTA"...... Niin mä oon laittanu rajan, etten periaaatteestakaan harrasta yhen yön juttua. Oon antanu arvon siten itelleni. 

Toisaalta, tuloksena on että elän puutteessa. Toisaalta myös, kuka sen arvon minulle antaa? Onko se arvo annettu miesten näkökulmasta vai oman itseni mielestä?

Jaa'a. Semmosta.

"Hi. What's new?"

(Minä:) -Not much. Nothing interesting. Nothing funny.

"Nothing funny haha."

-Do you have anything funny?

"No. Everything is credibly dull."

(Ja huom. tämä ei puhtainta small talkkia ole, koska olinhan minä siinä omana itsenäni jurona suomalaisena sanomassa heti suoraan että ei kuulu yhtään mitään. Ja se sitten olikin se vitsi."

yks tytto, jota tuskin tunnen, ja jota en edes pida viehattavana, harrasti seksia useiden naisten kanssa, ja halusi tehda sita myos nyt minun kanssani. Hanella oli joku uhkaus tai joku, jonka avulla han sai minut sankyyn kanssaan. Jommalla kummalla meista oli jonkinlainen muovipenis, jotta voisimme harrastaa perinteista seksia. Olin muistaakseni "tytto" itse seksissa mutta seksin jalkeen minulla oli se muovipenis, joka sitten haihtui ilmaan. Hmmmm, jotenkin sekavaaa. Tarkeinta oli kuitenkin, etta olimme vanhempieni luona kotona, ja sanky narisi yossa kun teimme sita. Aitini herasi. Tajusin, etta aitini kuuli. Hapesin niin paljon -luulihan aitini nyt etta olen lesbo. Syytin tyttoa siita, etta han oli pakottanut minut moista tekemaan -koska nyt saisin kantaa tammoista hapeaa.

Isani oli "hulluna tiedemiehena" rakentanut jonkinlaisen Frankensteinin, joka muistutti Hannibal Lecteria. Siis robotti mutta joka naytti ihmiselta. Se oli vaarallinen, ja se olisi tappanut kaiken ymparillaan olevan jos olisi saanut vain tilaisuuden. Moraalisesti ei ollut kuitenkaan oikein tappaa sita. Isani paatti sitten perustaa maailman turvallisimman vankilan, ja synkeimpaan koloon laittaa hirvioluomuksensa. Vankilaan tuli myos muuta porukkaa, koska olihan siella tilaa, maailman vaarallisimpia vankeja mita olla saattaa. Kaikki pelkasivat mita jos Frankenstein paasisi vapaaksi, se olisi tuho koko maailmalle. No vuosien kuluttua mina sitten tajusin, etta Frankenstein oli kayttanyt jotain kemiallista ainetta suihkussa ohentaakseen seinaa, ja kohta seina sortuisi -tuota kemiallista ainetta kaytettiin vankilassa muihin tarkoituksiin. Kerroin isalleni sitten jotain "tiiakko mita tapahtuu ku sekottaa suihkussa vetta ja kemiallista ainetta toisiinsa?" ja isa kauhistui. Vangit ja muut tyontekijat lahetettiin valittomasti pois, ja isa jai tyyliin yksin vankilaan miettimaan mita tekisin Frankensteinille. Me kaikki odotimme milloin han vapautuisi. Mina sitten puhuin kuitenkin jarkea isalleni ja sanoin, etta jos han oikeasti tulee ja tappaa kaikki, kylla meilla silloin on oikeus tappaa ensin hanet. Isani suostui ideaan, ja kaasutimme jotain sumutetta Frankensteinin selliin, ja han kuoli.

Yksi arsyttava tytto (ulospainsuuntautunut, sosiaalinen selviytyja, karismaattinen, hyvannakoinen.... miksi minulla ei ole kaikkea tuota?) esitteli ylpeana harmaakarhuaan, joka oli hanen lemmikki. Silla han lenteli (!!!) ympariinsa ja harrasteli kaikenlaista. Mina kokeilin harmaakarhulla lentamista mutta se oli uskomattoman vaikeaa.

ja tajuan että tyhjäähän se on kaikilla. ja tajuan en mä jaksais sitä määrää quick fixejä kuin suuri osa ihmisistä. silti. masentaa ja ahdistaa.

jos saisin jotain elämää täyttävää laadukasta fixiä. rakkautta vaikka tai ees pari hyvää kamua. ees et oisin yhteiskuntakelpoinen.

ja hoikempi.