Mä oon ihastunut. Yhteen poikaan. Mä nään sen seuraavan kerran muutaman viikon kuluttua. Se on itseasiassa mun uus kämppis. Kyllä, meiän kämpässä tytöt ja pojat asuu sekaisin.

Mä toivon että seki on ihastunut muhun. Näin ei välttämättä ole. Se saattaa olla kiinnostunut musta ihmisenä mutta ei muuta. Mä saatan olla liian pitkä sille. Hitto ku en oo vielä seissy sen vieressä et olisin nähny kumpi meistä on pitempi.

Kyllä se ainaki on ottanu jo selvää mun tulevaisuuden suunnitelmista, ja kertonu omistaanki. Niiku pidemmällä tähtäimellä. Että mitä sit monen vuoden päästä. Niissä meidän lyhyissä keskusteluissa. Se on hyvä merkki. Se olis merkki ihastumisesta. Niiku se sen elokuviin lähtemisen vihjailuki.

Aika näyttää, aika näyttää.

Eniten mua pelottaa se, että mulla ei oo kavereita. :( Toivoin viimeiset puoli vuotta saavani edes yhden sellaisen mutta en saanut ketään. Vika lienee minussa koska olen niin itsekäs, itsekeskeinen, omahyväinen, vakava, huumorintajuton, hidasälyinen, kiltti.....