Syon aamiaisen kello yhdentoista aikaan. Syon sen olohuoneessa jossa argentinalainen maalausta opiskeleva erittain komea kamppispoikani on polttamassa marihuanaa, ja lukemassa kevytta filosofiaa. Juttelemme seuraavat 1,5 tuntia filosofiasta ja aika paljon muustakin.

Se pieni hieno hetki, etta kylla, kylla sita sittekki kannatti lahtea alunperin ulkomaille. Tai en ainakaan kadu.