En seiso takanani.
En sen, etten ole onnistunut luomaan ystävyyssuhteita koko syksynä.
En sen, että olin koko kesänkin yksin -ja että se oli oma päätökseni.
En sen, että sitä ennen vietin vapaa-aikana vain poikaystäväni luona.
En sen, että pidän yhteyttä yhä poikaystävääni. Josta en edes ihan hirveästi tykkää.
En seiso takanani.
En halua puolustella itseäni.
En näyttäytyä.
Koska paljastun huonoksi.
Nyt muut vain arvaavat, että olen huono, ja siksi jättävät minut. Ja kierre pahenee.
Olen jotenkin syrjäytynyt. Jollain vääristyneellä tavalla.
Kommentit