Kerron tapauksen herra Kusipäästä. Reilu 1,5 vuotta sitten tapasin hänet. Tapasin muutaman kerran, ja rakastuin. Olin hölmö. Oli muuten ainoa kerta kun olen rakastanut kehenkään. Puolustuksekseni on toki sanottava että olin tuona aikana äärimmäisen rikki ihmisenä, ja mahdollisesti olisin voinut rakastua siinä pisteessä keneen tahaansa jonka koin tuovan minuun eheytystä.

Herra Kusipään tapasin ulkomailla. En kertonut hänelle että olin kohta muuttamassa takaisin Suomeen. Soitin herra Kusipäälle lentokentältä, ja kerroin tilanteen. Herra Kusipää oli ilmeisesti ollut minuun ihastunut. Herra Kusipää halusi pitää minuun silti yhteyttä.

Minä olin siis the kusipää. En kertonut koska ajattelin että silloin tämä elämäni prinssi ei haluaisi nähdä minua enää kertaakaan. Ja halusin nähdä hänet edes vielä yhden kerran. Eikä minulla ollut pokkaa. Ja olinhan täysin rikki ihmisenä, ja tein virhearvioita.

Itkin koko lennon takaisin. Herra Kusipää lähetteli viestejä, joissa lupasi kuun taivaalta, jos vain tulisin takaisin.

Kuukauden päästä muutin takaisin. Herra Kusipää soitti minulle oitis heti kun olin muuttanut, ja oli innoissaan. Soitti minulle seuraavanakin päivänä, ja sitä seuraavana. Puhuimme aina vähintään tunnin. Suunnittelimme näkemistä.

Herra Kusipää jatkoi soittelua, ja minä kilttinä ja naiivina tyttönä vastasin joka puheluun. Aloin kuitenkin tajuamaan, että me emme tulisi näkemään. Herra Kusipää lupasi treffejä silloin tällöin mutta ei ikinä lunastanut lupaustaan. Minä saavuin pari kertaa jopa sovittuun paikkaan, mutta hän perui treffit viime hetkellä jonkin tekosyyn varjossa.

Tiesin, että olin lirissä. Herra Kusipää ei haluaisi nähdä minua enää. Hän halusi vain kostaa minulle. Tiesin sen jo itse asiassa hyvin varhain. En silti voinut olla vastaamatta hänen puheluihin. Sitä leikkiä kesti muutama kuukausi, kunnes sanoin hänelle lopulta että toivottavasti hän ei enää ota minuun yhteyttä, enää ikinä.

Olin häneen rakastunut. Muutenhan olisin lopettanut pelin jo alussa kun huomasin ettei häntä oikeasti kiinnostanut -soitteli vain ja jutteli. Tai ehkä hän piti minusta jollain tasolla mutta ei kuitenkaan voittanut ylpeyttään ja tulla minua oikeasti tapaamaan -olinhan valehdellut hänelle silloin alussa eikä hän kestänyt miehenä sitä.

Joka tapauksessa kutsun häntä Herra Kusipääksi. Sen takia koska hän aiheutti minulle paljon tuskaa. Samanlaista kipua en ole aikaisemmin kokenut. Olin kuin kelo lopussa. Tukahtunut sydän. Olisin tehnyt mitä tahansa nähdäkseni hänet. Ja jouduin sanomaan rakastamalleni miehelle lopulta että toivottavasti hän ei enää ikinä ota minuun minkäänlaista yhteyttä. Ja myös, tuskin olisin häneen ollut edes ollenkaan rakastunut, ellei hän jatkuvasti olisi lupaillut minulle valoisaa tulevaisuutta ja tulevaa rakkautta ja kuuta taivaalta.

Toisaalta olen hyvin onnellinen että törmäsin Herra Kusipäähän. Hän opetti minulle paljon asioita elämästä. Tai siis, minä opin paljon asioita elämästä. Kasvatin kuoren, enkä ole enää niin naiivi, typerä, helppo tyttö ja ennen kaikkea, kunnioitan miehiä kuten muitakin ihmisiä ihan eri tavalla enkä enää valehtelisi (tai jättäisi kertomatta mitään tärkeää).

Silti. Toivoisin yhä näkeväni hänet. En silti saa häntä mielestäni. Ainoa mies, jota olen rakastanut. Kyllä, naurettavaa. Paras komedia syntyykin pahimmasta tragediasta.